Three sixteen: Carnage Amongst The Stars

3:16
Carnage Amongst the Stars
Gregor Hutton, Box Ninja 2008. 96 sivua.

Johanneksen evankeliumin kohta 3:16 on ehkä kuuluisimpia Raamatun jakeita. Roolipelinä 3:16 on tässä mielessä ironinen, sillä aasinsilta Raamattuun on lähinnä hirtehinen. Mistään hupipelistä ei silti ole kyse. 3:16 on militaristista science fictionia parhaimmillaan. Sen maailma on julma, kyyninen ja pelisysteemi nopea, helposti opittava ja hyvin elokuvallista kerrontaa tuottava. Lopputuloksena on mies ja ase avaruuden äärimmäisissä erämaissa suojelemassa ihmiskuntaa, jonka luokse sotilailla ei ole enää paluuta. 

Peli on myös ainoa tapaamani, jossa sekä d1000 että d10 000 heittojen tulos on oikeasti mielekäs ja on perusteltua käyttää noppaa, joka antaa noinkin järjettömän ja mielivaltaisen jakauman. Kyse on siitä, kuinka monta avaruusolentoa onnistunut aseen käyttäminen surmaa.

Kuvitus, taitto ja koko roolipelin vaakamuotoinen ja vihkomainen hahmo antavat mielikuvan pienestä budjetista ja kotikutoisuudesta. Tämän ulkokuoren ei kannata antaa hämätä, sillä 3:16 sopii hyvin sekä kertomaan inhimillisistä tragedioista että supersotilaista. Sen pelilliset ominaisuudet saavuttavat esimerkiksi Warhammer 40 000:n maailman tyylin paljon lisenssipelejä paremmin.

Miten kaikki tämä sitten toimii? Pelihahmolla on vain kaksi ominaisuutta, taistelukyky ja ei-taistelukyky (jota käytetään kaikkeen muuhun toimintaan kuin tappamiseen). Nämä vaihtelevat asteikolla 2-10 ja luvun alle tai sama pitää heittää kymmensivuisella nopalla (ei tule muuten mukana pelissä) jotta onnistuisi. Jos heitto onnistuu, noppatulos kertoo onnistumisen laadun. Taisteluheitossaan onnistuneet tappavat vihollisia, mutta ellei onnistuminen ole tarpeeksi hyvä, voi hahmo samalla ottaa itseensä vahinkoa.

Vahinkoa hahmot eivät matemaattisesti kestä paljon minkään vertaa, sillä epäonnistuminen johtaa useimmissa tilanteissa vahingon vastaanottamiseen ja kolmas vahinkopiste sisällä koituu sankarille kuolemaksi ellei välissä ole ehjää panssaria.Turpiinsa saamista voi puolestaan välttää kuluttamalla hahmonsa vahvuuksia ja heikkouksia, jotka ovat pelin aikana ilmeneviä piirteitä hahmossa. Ne ovat eräänlaisia kertakäyttöisiä superominaisuuksia, joiden avulla saamme tietää jotain hahmon historiasta, hänen luonteestaan ja taidoistaan. Heikkouksien avulla pidetään omaa hahmoa hengissä, mutta hidastetaan sen kehittymistä, vahvuuksien avulla pidetään koko tiimiä hengissä ja nopeutetaan oman hahmon kehittymistä sekä taidoissa, että hänen asemassaan sotilashierarkiassa.

Pelin järjestelmä tukee vahvasti hahmojen välistä kilpailuasetelmaa: ylennyksiä jaetaan tehokkaimmille tappajille ja toisaalta byrokraattisen mielivaltaisesti. Samalla heikoimmassa sotilaallisessa asemassa olevilla on pelitekninen mahdollisuus koittaa pakottaa ylemmät paljastamaan heikkouksiaan.

Taistelusysteemi on sekä nopea että tunnelmallinen. Vastustajien lukumäärä ja tarkat kantomatkat on abstraktoitu pelissä. Hirviöt voidaan kohdata kaukaa, läheltä tai iholta ja samoin siirtymiset suhteessa hirviöihin (niiden pääjoukkoihin nähden) tapahtuvat näiden kolmen kantomatkayksikön kautta. Hahmot taistelevat konkreettisia hirviöitä vastaan, pelaajat uhkapylpyröitä vastaan. Nämä abstraktit tutkapisteet kuvaavat kulloisenkin tehtävän alieneiden uhkaa. Niiden määrä vähenee toisaalta pelaajan onnistuneilla toimilla ja toisaalta pelinjohtajan aktivoidessa muukalaisten vaarallisia erityisominaisuuksia. Kun uhkapylpyrät on poistettu, ovat pelaajat voittoisia ja voivat jatkaa seuraavalle tehtävälle.

Vaikka pelin järjestelmä ohjaa sotaa avaruudessa välillä etäiseksi ja abstraktiksi, niin tietyt oleelliset sotatoimet, kuten paniikissa tehtävät räjähteiden käyttö, kiertoratapommitukset ja pikaevakuoimiset planeetoilta on ympätty järjestelmään hyvin. Kirja sisältää näppärän satunnaisgeneraattorin tuhottavien vaarallisten sivilisaatioiden luomiseksi. Peliä voi pelata hyvin helposti ilman mitään kummempia ennakkovalmisteluja, sillä hahmotkin muotoutuvat persooniksi vahvasti pelaamisen kautta ja seikkailujakaan ei ole pakko suunnitella, jos sodanjohdon ohjeet ovat kylliksi epämääräisiä. Elokuvallisuus tulee sikäli esiin, että hahmot kuolevat helposti, ellei pelaaja tahdo suojella niitä, mutta toisaalta hahmostaan kiinnostunut pelaaja voi pitää hahmon helposti hengissä voimien ja heikkousten avulla ilman taktista pelisilmää ja onneakin.

Asiat on jäsennetty vähän omituisesti ja ainakin minä jouduin selaamaan vihkosta runsaasti ensimmäisessä pelissä löytääkseni kulloinkin tarvitun tiedon. Kuvitus on rujonpuoleista ja kampanjat tahtovat kulkemaan hyvinkin helposti loppuihin, joissa sodan kaikinpuolinen turhuus eskaloituu. Silti Verilöyly tähdissä ansaitsee mielestäni parhaan mahdollisen arvosanan. Testipelaajat vaativat ensimmäisen planeetan jälkeen heti lisää. Tämä on kuitenkin viimeisen päälle sotapeli. Jos et halua pelata sotaa, niin muista, ettei pelin järjestelmä tue muuta kuin sotaa. 3:16 ei ole millään tapaa simuloiva taistelusysteemi, se on pelisysteemi päähenkilöistä sodassa.