Conan and the Tower of the Elephant

Classic Conan
Greg Lynch & co, Mongoose publishing, 2005 [Conan d20]
32 sivua

Elefantin torni on seikkailuksi käännetty samanniminen Robert E. Howardin Conan-novelli. Pelaajahahmot laitetaan kulkemaan Conanin viitoittamaa polkua, sillä tausta-ajatuksena on se, ettei Conan koskaan kiinnostunutkaan Elefantin tornista ja se osa hänen historiaansa jäikin toteutumatta. Novelli on rakenteeltaan niin selkeä ja hahmojen motiivit suoraviivaisia, että novelli kääntyy seikkailuksi helposti - niin helposti, että siihen useimmat pelinjohtajat pystyisivät jopa ilman tätä kirjaa.

Tapahtumapaikka on varkaiden kaupunkina ylpeilevä Arenjun Zamoriassa. Kaupunkia hallitsee muodollisesti kuningas, mutta tämä juoppo pelkuri alistuu tärkeimmissä asioissa neuvonantajiensa, etenkin yaran tahtoon. Yara-niminen ylipappi on kaupungin todellinen valtias kaupunkia hallitsevasta Elefantin tornistaan käsin. Torni on sitten kuulemma täynnä käsittämättömiä rikkauksia ja vaarallisia vartijoita, mikä tietysti houkuttelee ryöväreiden (=pelaajahahmot) mielenkiintoa. Näin yksinkertaisista asetelmista seikkailu lähtee ja mukana on pari ei-pelaajahahmoa motivoimassa hahmoja ryöstöretkelle fiksujen neuvojen avulla.

Ennen varsinaista marssia pääkallopaikalle seikkailussa on esitelty runsaasti torniin liittyviä huhuja ja kaksi kiintoisaa sivujuonta, joiden avulla hahmot voivat saada murtokeikkaansa etua: toisaalta styygialaiskaravaani kuljettelee semmoista myrkkyä, jota alkuperäisnovellin sivuhahmo on käyttänyt tornin vartijoita vastaan ja sitä voidaan koittaa pölliä, toinen sivujuoni koskee kuninkaan kaartin univormujen vohkimista, mikä helpottaisi kulkemista Elefantin tornin pihalla tai ympäristössä. Molemmista saa hyvin laajennettua seikkailua ja lisättyä siihen syvyyttä ja parannettua hahmojen mahdollisuuksia.

Tornin kuvauksessa sitten pelintekijöiltä on vaadittu jo vähän osaamista, sillä Conan tyytyy vierailemaan tornissa vain muutamassa kriittisessä paikassa. Tässä on onnistuttu hyvin, sillä torni onnistuu tavoittamaan kaikki novellin kuvailemat paikat mainiosti, jopa Nemedian Taurus löytyy juuri sieltä, minne hän novellissa päätyy. Novellin katveeseen jäävät paikat puolestaan täytetään vielä onnistuneemmin ja tuloksena Elefantin torni on sekä kiinnostava, vaarallinen, täynnä aarteita ja myös novellille uskollinen. Monella tavalla tuloksena on suorastaan klassinen seikkailupaikka, mutta silti Conanin reitti siellä tuntuu hyvin luonnolliselta ja hahmoille jää todennäköisesti paljon enemmän kiintoisaa pelattavaa kuin Conanille.

Teos on selkeästi kirjoitettu aloittelevia pelinjohtajia varten. Asiat on pureskeltu valmiiksi, hahmojen valintoja ennakoidaan naiivisti ja kirjassa on paljon laatikoita, joiden sisältö luetaan sellaisenaan pelaajille. Sivuhahmojen kaikki statit esitetään lähes junnaavalla tarkkuudella toistellen tietoja, joita tuskin koskaan tarvitaan. Lopputuloksena kirja sisältää toistoa, mutta toisaalta pelinjohtajan on helppo vetää seikkailu. Seikkailu on peruspuitteiltaan hyvin suoraviivainen ja Vanku-varasta ja alun vihjaajia lukuunottamatta kaikki EPH.t ovat kirjassa hitaammin tai nopeammin tapettavia vastustajia. Pitkän linjan pelaajille Elefantin torni on seikkailuna tylsä, etenkin jos teoksen nimihenkilön salaisuus on mitenkään jäänyt alkuperäisnovellista mieleen.

Conanin jälkien seuraaminen tuottaa muuten helposti surkuhupaisia tuloksia. Mikäli torniin aikoo murtautua samalla keinolla, ovat kovatkin hahmot helposti tilanteessa, jossa on 5% onnistumistodennäköisyys ja epäonnistuminen sössii suunnitelman nopeasti ja ehkä vie hengenkin sen sileän tien. Onneksi muitakin vaihtoehtoja päästä käsiksi tornin salaisuuksiin on. Pääpahis Yara puolestaan on niin tumpelosti toimiva konna, että seikkailussa fiksuilla toimilla voi oikeasti tienata sievoisia voittoja ja aarteita.

Kartat ovat riittävän selkeitä ja sisäsivujen kuvitus on tunnelmallista ja teknisesti tyylikästä. Välillä tosin suorastaan hävittää kansikuvatytön puolesta, joka jatkaa sisäsivuilla seikkailujaan kummallisessa stringit ja lahkeet -yhdistelmäasussa.

Aloittelijoille seikkailu on kaikin puolin kelvollista peruskamaa, jonka avulla on helppo päästä pelaamaan. Seikkailu ei ole mitenkään erityisen vahvasti kiinni Conanin maailmassa, vaan sen käyttäminen onnistuu suhteellisen helposti myös muissa fantasiaroolipeleissä. Omalta kohdalta suurin anti oli kuitenkin siinä, että tämän luettua herää hyvin vahva tunne, että päästä testaamaan muita, kiinnostavampia Conanin tähtihetkiä seikkailumuodossa.

Pisteet 6/10