Pathfinder RPG Core Rulebook

Pathfinder RPG Core Rulebook
Paizo Publishing
576 sivua, kovakantinen
ISBN-10: 1-6012-5150-5
ISBN-13: 978-160125-150-3


Pathfinder RPG


Kahden vuoden kokeilun jälkeen olen saanut muodostettua jonkinlaisen kuvan tästä pelistä. Pari vuotta siinä menikin, että edes puolet (jos sitäkään) kirjan materiaalista on päässyt koeteltavaksi tositoimissa. Lähestyn aihetta kahdesta suunnasta, kahdelle eri yleisölle: Dungeons & Dragonsin tunteville ja ei-tunteville. Aloitetaan jälkimmäisestä.

Pathfinder RPG on fantasiaroolipeli - esittely D&D:tä karttaville

Fantasia Pathfinderin mukaan tarkoittaa niin sanottua high fantasya. Taikavoimat ja mystiset olennot ovat yleisesti tunnettuja. Magia on tavallista, vaikka ei välttämättä arkipäiväistä, taikaesineiden, loitsujen ja arkaanisten olioiden muodossa. Pelaajat voivat valita hahmokseen ihmisen, haltian, kääpiön tai, Pathfinder Bestiaryn avulla, kalamies-sahuaginin. Vaikka pelaajaryhmä voi olla ajoittain täysin magiaton (ei maageja, ei taikaesineitä), seikkailut yleensä olettavat hahmojen olevan varautuneita yliluonnollisiin selkkauksiin.

Pelihahmojen määrä riippuu pelaajien mieltymyksistä. Sujuva pelaajien lukumäärä on yleensä 2-4 miestä tai naista, joilla kullakin on 1-2 hahmoa. Pelaajahahmot muodostavat ristiriidoistaan huolimatta yhdessä toimivan tiimin, joka suoriutuu pelinjohtajan heille asettamista ongelmatilanteista yhteistyöllä. Pelin idea on, että pelaajahahmojen muodostama ryhmä on heterogeeninen (sisältää ainakin yhden taikurin, yhden conan barbaarin ja yhden papin tai varkaan) ja silti kykenevä yhteistyöhön ilman sisäisiä konflikteja. Yhteistyön onnistumista ei saa haitata edes ryhmän koostuminen erilaisista olennoista (keiju ja puoliörkki tulevat toimeen keskenään), joilla on täysin vastakkainen maailmankuva.

Kukin pelaaja tekee siis sellaisen hahmon kuin sattuu huvittamaan ja jotenkin porukka kasvatetaan yhteen ja lähdetään seikkailemaan. Sooloilua ei esiinny. Pelin teemat eivät tule pelaajahahmojen sisältä vaan ulkopuolelta. Pelaajilta harvoin kysytään heidän hahmojensa pyrkimyksiä. Pelinjohtaja sijoittaa pelaajat täysin pelaajahahmoista irralliseen tilanteeseen, josta heidän tulee selviytyä parhaaksi katsomallaan tavalla. Teemaltaan Pathfinder RPG, kuten Dungeons & Dragons, on ongelmanratkaisupeli.

Tyypillisesti pelaajien hahmot eivät kerrytä roolipelillistä sisältöä kampanjan myötä kuin hahmon pelaajalle itselleen, mikä varmasti johtuu vain tämäntyyppiseen peliin mieltyneistä pelaajatyypeistä: hack'n slash on kiinnostavampaa kuin hahmon sielunelämän tutkiminen, vaikka molemmilla on toki paikkansa myös D&D:ssä, olkoon hahmon kasvu sitten vain pelaajan omassa mielessä tai tulkoon se jokaisen pelisession yleiseksi keskustelunaiheeksi. Hahmojen sijaan kampanjan pelaaminen tavallisesti luo enemmänkin sisältöä pelimaailmaan. Kun hahmo kuolee tai seikkailu loppuu, uusi hahmo tai peli sijoitetaan herkästi samoihin ympäristöihin pelimaailmassa, jotka ovat jo käyneet tutuksi. Pelaajien sitoutuminen pelimaailmaan kasvaa, vaikka hahmot ja kampanjat vaihtuvat.

Pathfinder RPG:n pelimaailma Golarion on esillä Pathfinder RPG Core Rulebookissa vain kevyesti. Massiivisesta ulkoasustaan huolimatta sääntökirjan kuvaama mekaniikka on helposti siirrettävissä minkälaiseen (fantasia)settingiin tahansa. Säännöt ovat kuitenkin raskaat. Kirja sisältää runsaasti yhteenvetoja ja lyhennelmiä sekä jonkin verran lukijaa auttavia muistilappuja muun tekstin seassa, mutta kokonaisuutena systeemi on jättiläismäinen, hankalasti opittava ja sisältää todella paljon yksityiskohtaisia sääntöjä. Suurin osa säännöistä koskee vain ja ainoastaan taistelutilanteita. Koska säännöt ovat niin monimutkaiset, pelissä oletetaan pelaajien käyttävän miniatyyrejä kuvaamaan taistelukentän asetelmaa. Vastineeksi opettelutyöstä säännöstö tarjoaa erinomaiset työkalut siihen, mistä pelissä perimmiltään on kyse: ongelmanratkaisusta.

Otetaan tyypillinen pelitilanne esimerkkinä. Pelaajaryhmä nousee mäen huipulle, joka on laakea 15 m x 15 m kivinen tasanne. Pelinjohtaja odottaa, että kaikki hahmot ovat päässeet ylös. Sitten hän kuvailee tilanteen, jossa kahta hahmoa kohti ammutaan nuolella ja näkymättömyysloitsun alla ollut rosvojoukko ilmestyy esiin. Peli keskeytyy, kun pelaajat alkavat kaivella miniatyyrejään, pelinjohtaja asettelee ruudukon pöydälle (15 m x 15 m tekee 9 x 9 ruudun kokoisen alueen, ruudukot myydään erikseen) ja pelaajahahmot ja vihollisjoukon jäsenet laitetaan oikeisiin ruutuihinsa. Hahmoon eläytyminen lakkaa helposti tässä vaiheessa. Nopanheittokierroksella katsotaan aloitteet, joiden mukaan kaikki taistelussa mukana olevat saavat toimia yksi kerrallaan, kuuden sekunnin jaksoissa. Taistelu etenee pelinjohtajan suorittaessa vihollisten toimet kohtuullisella nopeudella ja pelaajien pohtiessa joskus hyvinkin pitkään parasta mahdollista toimintaa. Vaihtoehtoja on paljon, mutta koska säännöt kattavat lähes kaiken mahdollisen neuvottelusta miekalla lyömisen kautta ihmisten tuuppimiseen alas jyrkänteiltä, ei varsinaiselle improvisaatiolle tai tarinankerronnalle jää varaa - kaikki on selvitettävissä matemaattisesti. Näin ongelmat ratkaistaan ja pelaajahahmot saavat elää seuraavaan ongelmanratkaisutilanteeseen saakka.

Konsepti on tuttu ja pysynyt suurta suosiota nauttivana kohta 40 vuotta. Pelinä Dungeons & Dragons / Pathfinder sopii kaikille, systeemi ei edellytä minkäänasteista roolipelaamista, mutta siihen annetaan kaikki mahdollisuudet.

Pathfinder RPG on looginen ja laajentava päivitys - esittely D&D 3.5:n pelaajille

Pathfinder on D&D 3.75. Tässä ei ole mitään uutta. Tämä on aivan sama peli kuin ensimmäisen, toisen ja kolmannen laitoksen AD&D. Dungeons & Dragons 4th edition on jotain muuta, mutta Pathfinder RPG on se tutuksi tullut ja paljon pelattu peli. 3.5:n pohjalta Pathfinderiä voi pelata avaamatta sääntökirjaa. Verrattuna Pathfinder Betaan, Pathfinder RPG Core Rulebook on lähes sivu sivulta sama tuote.

Kappaleellinen historiaa. Wizards of the Coastin julkistaessa Dungeons & Dragons 3.0:n (eli AD&D:n uuden version), yhtiö lanseerasi samalla SRD-nimisen sääntökokoelman, jolla oli avoin OGL-lisenssi. SRD sisälsi pääpiirteittäin koko 3.0:n ja OGL mahdollisti SRD:n käyttämisen muidenkin julkaisijoiden toimesta. OGL sisälsi myös lauseen, jossa Wizard of the Coast ei voi peruuttaa lisenssiä. Vuonna 2008 Paizo ilmoitti julkaisevansa SRD:n perustuvan, Dungeons & Dragons -tyyppisen roolipelin. Käytännössä Paizo otti koko 3.5:n lähtökohdaksi ja muokkasi ja laajensi siitä Pathfinderin. Wizards of the Coast ei voinut puuttua asiaan OGL:n vuoksi, ainoa kummallisuus mikä Pathfinderistä pistää silmään on Paizon tapa puhua "maailman suosituimmasta roolipelistä", kun he viittaavat Dungeons & Dragonsiin, sillä tuotemerkkinä Dungeons & Dragons ei luonnollisestikaan sisältynyt OGL:ään. Tänä päivänä D&D4:n myötä Wizards of the Coast on vaihtanut lisenssöintiään, toivoen 4th editionin lisessin aiheuttavan yhtä innokkaan vastaanoton markkoinoilla kuin OGL. Uusi GSL-lisenssi on näennäisesti avoin, mutta rajoittaa Wizardsin materiaalin käyttämistä merkittävästi ja pidättää kaikki oikeudet Wizardsilla, jolloin he voivat muuttaa lisenssointiaan milloin haluavat.

Takaisin Pathfinder RPG Core Rulebookiin. Suurin muutos on hahmonluonti, joka on monimutkaistunut entisestään. Pelaajahahmot ovat alkutasoilla (1.-5. leveli) 1/2 - 1 HD:tä korkeammalla tasolla 3.5:een verrattuna, esimerkiksi ihmiset saavat 1. tasolla lisätä +2 yhteen ominaisuuteen. Myöhemmin (6.-10. taso) ero 3.5:een on noin kaksi tasoa ja seuraavilla leveleillä vielä enemmän. Valmisseikkailuissa tämä kannattaa ottaa huomioon, mutta se ei 3.5:n pelejä vetäville pelinjohtajille ole mikään uutinen, koska siinäkin pelaajaryhmä pystyy hoitelemaan 2-3 tasoa liian vahvoja vastuksia ilman ongelmia. Pathfinderissä hahmonluonti on kuitenkin monimutkaistunut siinä mielessä, että jo perussääntökirjasta löytyy paljon vaihtoehtoisia kehityslinjoja kaikille hahmoluokille.

Sorcerer on erilainen, sorsat kasvavat ensimmäisellä tasolla valitsemaansa perimää kohti ja saavat kehittyessään esimerkiksi aberrantin tai devilin piirteitä. Fighter saa luokkaominaisuuksia joka levelillä. Barbaarilla on ragetaitoja. Lyhyesti todettakoon, että kaikki hahmoluokat ovat saaneet extraa.

Skillit ja featit ovat pitkälti samat. Stealth-skilli kattaa hiden ja move silentlyn ja perception-skilli listenin, searchin ja spotin. Hahmonluonnin yhteydessä ei enää saa ylimääräisiä taitopisteitä eikä taitopisteiden rankki saa ylittää hahmon tasoa. Extra taitopisteitä saa kuitenkin lisää vapaasti valittavan favoured classin kautta.

Varusteet ja loitsut ovat myös pitkälti samat kuin 3.5:ssa. Loitsujen kuvauksia on tarkistettu ja erikoistilanteisiin löytyy tarkennettuja sääntöjä. Pathfinder RPG Core Rulebook sisältää koko kavalkadin taikaesineitä ja lyhyen pelinjohtajan osuuden. Varsinaista pelinjohtajan kirjaa ei tarvita erikseen, vaikka sellainen on luonnollisesti saatavilla.

CMD on uusi käsite, joka korvaa Grappleen liittyvät vastakkaiset hyökkäysheitot. Grappletilanteessa vain hyökkääjä heittää noppaa, kohdeluvut ja bonukset lasketaan hyökkääjän ja puolustajan base attack bonuksesta ja koko- ja voimamuuttujasta. Käytännössä Grapple on hieman sujuvampaa kuin 3.5:ssa, mutta ei merkittävästi.

Yleisesti sanoen systeemiä rikkovia taitoja, loitsuja ja taikaesineitä on nerffattu jotta kokonaisuus pysyy balanssissa ja turhia feateja ja hahmo-ominaisuuksia on jätetty pois tai paranneltu niin että ne muuttuvat jälleen mielenkiintoisiksi. Metamagic rodit toimivat nyt vain kolme kertaa päivässä. Harvoin käytettyjä feateja on siirretty traiteiksi, jotka toimivat hahmonluonnin yhteydessä saatavina "puolikkaina" feateina. Suurimmat muutokset ovat tapahtuneet hahmoluokissa ja nekin ovat luonteeltaan laajentavia, joten kaikki 3.5-materiaali on käyttökelpoista tavaraa Pathfinderissa.

Pathfinderiä pelaamaan

Pathfinder RPG Core Rulebook sisältää kaiken pelaamiseen tarvittavan sekä pelaajalle että pelinjohtajalle. Pelinjohtaja tarvinnee kuitenkin myös Pathfinder Bestiaryn, vaikka 3.5:n Monster Manualillakin pärjää mainiosti. Nyrkkisääntönä Monster Manualiin kannattaa lisätä joka hirviölle ylimääräinen HD tai pari. Pelaajat voivat hankkia Paizon Advanced Players Guiden, joka on laaja lisäkirja täynnä uusia hahmo-ominaisuuksia.

Pathfinder Society on kuten Living Greyhawk eli Paizon koordinoima kampanja, jossa pelaajat eri puolilta maailmaa voivat pelata samalla pelikentällä. Pathfinder Societyssä pelaajat luovat itselleen hahmon Paizon verkkopalveluun ja pelinjohtaja lataa valmisseikkailun parin dollarin hintaan. Session jälkeen pelinjohtaja kuittaa hahmon osallistuneen tähän seikkailuun ja verkkopalvelun kautta pelaajahahmot voivat saada itselleen jotain extraa.

Pathfinder Adventure Path on kuukausittainen julkaisu, joka on kuusiosainen kampanja. Kuusi numeroa muodostaa yhden kampanjan ja vuodessa näitä tulee ulos kaksi kappaletta. Julkaisutahti olettaa, että kampanjaa pelataan säännöllisesti kerran viikossa. Adventure Path ei kuitenkaan ole sidoksissa mihinkään aikaan, joten pelinjohtaja voi rauhassa hankkia tarvittavat kuusi osaa hyllyyn odottelemaan sopivaa hetkeä uuden kampanjan aloittamista varten. Jokaisessa Adventure Path -julkaisussa on muutakin kuin kampanjaan liittyvää tietoa: joka numerossa on aikakausilehtimäinen kolumni roolipelaamisesta, ylimääräinen seikkailu, Golarionin maailmaan liittyvää asiaa, novellisarjan osa ja uusia hirviöitä ja/tai taikaesineitä.

Pathfinder Companion ja Pathfinder Chronicles ovat säännöllisesti julkaistuja sääntövihkon, seikkailun, kampanjakirjan ja aikakausilehden välimuotoja, jotka liittyvät tavalla tai toisella Pathfinder RPG:een tai Golarioniin (yleensä Golarioniin).

Paljon tavaraa, pelaamiseen tarvitsee siis kuitenkin vain pelkän Pathfinder RPG Core Rulebookin plus pelinjohtaja haluaa vanhan Monster Manualin tai Pathfinder Bestiaryn.

Kirjan tuotantoarvot

Pathfinder RPG Core Rulebook on massiivinen, laadukkaasti sidottu teos. Kirja on värillinen ja lähes joka aukeamalla on kuvitusta. Teksti on huolellisesti toimitettua ja helppolukuista. Sisällysluettelo on kohtalainen (lue: käyttökelpoinen mutta edelleen vajaa), kappalejako on ainakin 3.5:een tottuneelle looginen.

Kuvitus on ok. Edellinen editio oli kenties hieman synkempi sävyltään. Kun Pathfinder-julkaisuja alkoi tulla markkinoille, en tainnut olla ainoa joka tulkitsi varhaiset piirrokset japanilaistyyliseksi roskaksi. Myöhemmin pelko on osoittautunut turhaksi, mangamaisia piirteitä ei voi kieltää, mutta pääasiassa kuvitus vastaa tyyliltään 3.5:sta. Kuvat ovat dynaamisia, selkeitä ja liittyvät toisiinsa.

Mielipide

No, kyllä tätä tulee pelattua. Tämä on sama peli jota olen pelannut säännöllisesti vuodesta 2000. Jos Pathfinderiä ei olisi tullut, olisimme todennäköisesti jatkaneet 3.5:sta 4-edikan sijaan. Pathfinder tavallaan resetoi 3.5:n, joka vuoteen 2009 mennessä oli kasvanut lukemattomien lisäosien myötä puoliksi rikkinäiseksi systeemiksi. Toivottavasti Paizo ei tee samaa vaan pitää Pathfinderin ehjänä ja keskittyy sisällön tuottamiseen eikä lisäsääntöjen keksimiseen.

Dungeons & Dragonsina Pathfinder on paras. Roolipelinä noin yleensä Pathfinder on keskinkertainen, mutta viihdyttävä. Systeemi on raskas ja hankala oppia, rahansa voi hukata ylimääräiseen kirjallisuuteen nopeasti ja sisällöltään pelit ovat usein aika laihoja. Viihdyttävyys ja monikäyttöisyys ovat hyviä, aivot narikkaan -pelaaminen onnistuu siinä missä syvällisesti tunteisiin eläytyvä pelikin. Uudelleenpelattavuus on erinomainen.

En kehoita ketään luopumaan mielipelistään Pathfinder RPG:n takia. Jos haluaa pelata high fantasyä, Pathfinder RPG on, ei välttämättä ainoa suositeltava, mutta joka tapauksessa erinomainen valinta. Jos haluaa päivittää 3.5:n tähän päivään, siirtyminen Pathfinderiin on kannatettava valinta. Suomessa Pathfinder on jo lyönyt itsensä läpi, peliseuraa löytyy varmasti.