Aseistetut machonaiset

Greg Porter, 1988, suomenkielinen laitos TK-kustannus 1991. Kannet mukaanlukien 16 sivua + pahvipamelat.

 

Näkö- ja ampumayhteys

Jos näyttää siltä, että voit nähdä/ampua, niin voit. Jos asiasta on erimielisyyttä, äänestäkää. PJ (tai joku, jonka nimikirjaimet ovat PJ) voi kumota äänestyksen tuloksen. Jos vieläkin on epäselvyyttä, asia ratkaistaan pelaajien välisellä kaksintaistelulla.

-AMN, s. 7

Aseistetut machonaiset on roolipeliparodia amatsoneista isojen tykkien kanssa. Se naureskelee roolipelien überbabe-kliseille ja peli sisältää säännöt, joiden turvin kaunottaret voivat pätkiä sovinistisikoja, tappajakaneja ja avaruushirviöitä kumoon.

AMN on kuitenkin armotta aikansa vanki. Vaikka teksti on hauskasti kirjoitettua ja Vesa Karjalaisen suomennos antaa sille vielä lisää svengiä, niin säännöt ovat taistelupainotteiselle hupipelille turhan hitaat ja jäykät. Tekstin irtovitsit jaksavat naurattaa enemmän kuin itse peli. 12 eri hirviötä sisältää toki hauskoja oivalluksia parlamentaarisesta komiteasta kännisiin teekkareihin, mutta aika pian niiden huumori on palanut loppuun.

Pelimekaniikka perustuu viiteen ominaisuuteen (teoriassa 3-18 asteikolla, käytännössä 8-18), joiden alle pitää heittää 3n6 –heitolla. Taidoilla (korkokengissä juokseminen, vehkeellä ajaminen, tekniset hommat…) saadaan sitten bonuksia käytettyyn ominaisuuteen. Tämä pyörii vielä simppelisti, mutta taistelussa muuttujia on enemmän ja Aseistetut machonaiset ohjaa sekä riveillä että rivien välistä siihen, että pelit ovat taistelua.

Näkösektori- ja liikesäännöt ohjaavat peliä hyvin miniatyyrihenkiseen suuntaan. Hyökkäysheittoihin tulee muuttujia toiminnoista ja tilanteista riippuen ja tämä vaatii peliä hidastavaa laskemista ja liikkumismäärien muistamista.  Panoksia pitää kirjata ja lippaanvaihtamiseen menee aikaa. Taistelusäännöt ottavat erikseen huomioon vielä tähtäämisen haluttuun osumapaikkaan, sillä käytetty ase määrää vahinkonoppien lukumäärän ja osumapaikka käytetyn noppatyypin (AMN käyttää noppina kuusitahoisten lisäksi neli- ja kolmitahoisia noppia, joista mitään ei tule pelin mukana).  Taistelun erikoisuus ovat machoheitot, eli näyttävillä stunttisuorituksilla voi yrittää tyrmistyttää vastustajansa jähmeiksi, jotta heidät ehtii suolistamaan rauhassa.

Hyvän maun nimissä AMN ei ansaitse yhtä tähteä enempää. Suomalaisissakin roolipelilehdissä on julkaistu toimivampia minipelejä ja aihe sinänsä ei kaipaa itsenäistä pelisysteemiä. Pelillä on kuitenkin viihdearvonsa lukukokemuksena. ei tämän ostamista osaa katua, vaikka sen pelaaminen ei kiinnostaisikaan.

Säännöt ovat hyvin miniatyyrihenkiset ja mukaan onkin liitetty yksi A4 pahvipameloita niiden pelaajien tarpeisiin, joilla ei sopivaa miniatyyrivalikoimaa ole. Valitettavasti Darrell Midgetten mustavalkokuvitus ei näissä pylpyröissä pääse yhtä hyvin oikeuksiinsa kuin itse pelissä. Samoin kaahaamista ja alamäkiä tukeva pelisysteemi istuu kehnosti pelin esittelemälle tasaiselle heksamaastolle ja niinpä Necromunda- tai Space Hulk-henkiselle miniatyyrimaastosta olisi pelin täyden hyödyntämisen suhteen etua.

Pisteet: 2/10