Mihin siun Cthulhu keskittyy?

Mainion kauhumaailman keskustelualue. Sekä alkuperäinen että d20 versio

Valvojat: Thaumiel_Nerub, EvilJänis

ViestiKirjoittaja jonir » 09 Marras 2008, 15:52

Olen innokas Handouttien (ja muutenkin kirjoitan paljon peleistä) tekijä mutta se ei ole näkynyt vielä peleistä.
Oikea Cthulhu-tunnelma syntyy mielestäni siitä kun pelaajat viettävät pitkiä aikoja kirjastossa lukien tapaukseen liittyvää aineistoa iltamyöhään, pitäisi saada tämä ominaisuus myöskin olennaisemmaksi sillä pelaajat usein selvittävät tapaukset puhumalla ihmisten kanssa sensijaan että selvittäisivät asiat omin voimin.

Eli ideoita on mutta niiden toteutuksen kanssa on vähän niin ja näin, noh ehkä sitten seuraavassa skenaariossa onnistun vihdoin.
Nörttiys suosii nörttiä!
Avatar
jonir
 
Viestit: 347
Liittynyt: 30 Maalis 2008, 19:25

ViestiKirjoittaja Luddiitti » 10 Marras 2008, 00:15

Meidän peliporukallamme on Masks of Nyarlathotep menossa nyt toista vuotta (pelikertoja keskimäärin 1-2 kuukaudessa, joskus vähän tiheämmin ja joskus harvemmin), ja tarinasta kirjoitetaan joka pelikerran jälkeen kirjaus kronologiaan "proosamuodossa", kronologia jäsennellään päivien mukaan päiväkirjaksi. Tuloksena on tähän asti reilut 50 sivua upeasti kerrottua tarinaa hahmojen vaiheista kampanjassa. Muutamia hahmoja on matkan varrella pudonnut matkasta ja muutama uusi tullut lisää, kuitenkin aina niin että pelaajien uudet hahmot palvelevat kontekstia. Uudet hahmot otamme siksi, että kampanjan lopettaminen ei-dramaattisella tavalla olisi paitsi pettymys pelinjohtajalle joka on valmistellut tapahtumia ja tunnelmia huolella ja hartaasti, myös pitkäikäisille hahmoille (jonkinlainen dramaturgian taju sanoo, että monenmoista kokenut hahmo ei menehdy vaikkapa satunnaisen käsilaukkurosvon veitseen, vaan pikemminkin jossakin vaativammassa kampanjan avainkohdassa. Uudet hahmot varmistavat sen, että kampanja kulkee kohti finaaliaan tai ainakin lähelle sitä, jossa sitten käy miten käy. Eri asia varmaankin, jos koko ryhmä heittäisi henkensä yhdellä erää...)

Kampanjaa ennen pelasimme kolmentoista vuoden ajan pääsääntöisesti pienempiä ja tiiviimpiä novellimaisia "caseja", vain yksi pidempi Egyptin kampanja on vedetty ennen nykyistä kampanjaa. Lähes aina jokainen case on liittynyt jollakin tavalla läheisesti mythokseen, eikä sanitya ole saatu takaisin kuin aniharvoin. Pelaajahahmoille mythos tomet ovat tuttuja, mutta niistä saatavia loitsuja on oikeastaan alettu käyttää ja kuvailla vasta nykyisen Nyarlathotep-kampanjan aikana. Nyrkkisääntönä meillä on, että jos sanitarium kutsuu, se on sitten game over, eli tomeja ei voi tutkia kuin muutamia, ja johonkin on asetettava stoppi. Pelaajana olen sitä mieltä, että Masks of Nyarlathotep sopii kuin nakutettu fatalistiselle peliporukalle, joka lopettelee CoC:n pelailua. Kampanja on nimittäin sen verran korkean Mythos-meiningin omaavaa ja sanitya syövää touhua, että tämän jälkeen pienempiin case-tapauksiin palaaminen tuntuisi oudolta.

Alla ote kampanjamme kronologiasta, ehkä siitä käy parhaiten ilmi pelimme tyyli (ote kampanjan kohdasta, jossa pelaajat ovat epäonnistuneet yrityksessään estää kultistien rituaali, jossa syntyy jotakin perin juurin irvokasta ja epäpyhää (kohtauksesta peitetty olennaiset henkilöiden ja paikkojen nimet, jos vaikka jollakulla samaa rataa etenevä kampanja menossa tai tulossa):


"4.3.1929, maanantai
Syntymän hetki

Huxwell ja Lloyd havahtuvat kuumeisista tutkimuksistaan vasta, kun ilta vaihtuu yöksi ja pahaenteinen tuuli nousee jälleen. Nyt se kuitenkin voimistuu ennenkokemattoman lujaksi, ja tiuhaan toistuvat, valittaen ujeltavat puhurit saavat välillä koko talon natisemaan liitoksistaan. Tuntuu siltä, kuin tuuli kantaisi mukanaan toistuvaa, rytmikästä ja puistattavaa kuiskausta, josta Lloydin ja Huxwellin herkistyneet kuulot erottavat samat sanat, joita [Henkilön nimi peitetty] toisti ennen kuolemaansa – ”Nyar shtan, Nyar gashanna”. Pohjoisen tuulen mukana kantautuva rumpujen kumu voimistuu voimistumistaan ja erottuu lähes myrkyksi kohonneen yliluonnollisen selvästi. Musta Tuuli on noussut täyteen raivoonsa. Lloyd käpertyy lattialle, sulkee silmänsä ja painaa kädet korvilleen vaikertaen juuri ja juuri kuuluvasti. Huxwell sen sijaan painaa kasvonsa ikkunaan kuin vangittuna, tuijottaen pohjoisesta näkyvää tulten kajoa.

Juuri kun kello on lyönyt kolme, horisontissa erottuvien taivaalle kerääntyneiden pyörteisten pilvien lomassa näkyy välähdys. Se näyttää kuin repivän aukon taivaalle, ja vaikka [Paikannimi peitetty] ja [Paikannimi peitetty] välinen suuri etäisyys armollisesti estää selvän kuvan muodostumisen Huxwellin silmien verkkokalvoille, hän erottaa, kuinka mustaa hohdetta sykkivä, kooltaan kaiken käsityskyvyn ylittävä hahmo laskeutuu repeämästä vuoren ylle. Samaan aikaan valtava, satojen metrien korkeuteen ulottuva liekki iskee alhaalta päin sitä vastaan. Silloin Huxwell käsittää, että Nyarlathotep, Muinaisten Jumalten sanansaattaja, Vyöryvä Kaaos, on saapunut tosimuodossaan maan päälle todistamaan jälkeläisensä syntymää. Vaikka Huxwell ei sitä itse edes käsitä, hänen huuliltaan purkautuu kauhunhuuto.

[Paikannimi peitetty] sairaalassa Belen havahtuu tokkuraisesta unestaan huomatessaan tuulen voimistuneen hämmästyttävän lujaksi. Taivaalle on keräytynyt epätavallisen paljon pilviä, ja ilma tuntuu oudon painostavalta. Vaikka Belenin aistit ovat lääkkeiden ja kemikaalien sumentamia, hän erottaa ilmassa aavistuksen rikinkatkua. Kaappikellon lyötyä kolme kertaa jostain kantautuu yhtäkkiä valtaisa jyrähdys. Itse maa alkaa järistä, hyllyiltä putoilee tavaroita, ja sähköt katkeavat huoneesta. Belenin viereisessä vuoteessa makaava Carnagan säpsähtää tajuttomuudessaan ja vaikertaa hieman. Maanjäristys on raju mutta lyhyt, ja jonkin ajan kuluttua huoneeseen ilmestyy hoitaja, joka sytyttää pöydälle kaksi öljylamppua. Belen huomaa, että hoitaja on valahtanut kasvoiltaan kalpeaksi. Ohikiitävän hetken ajan kaikki on taas hiljaista, kunnes Belenin vuoteen vieressä olevaan ikkunaan osuu suuria, raskaita pisaroita. Ne valuvat alas ikkunaa ja jättävät norot, jotka lamppujen valossa loistavat läpinäkymättöminä ja verenpunaisina. Sitten rikinkatkuinen sade yltyy rajuksi kuuroksi ja pyyhkii ikkunan, eikä Belen enää voi olla varma näkemästään."


Novellimaiset caset ovat ihan mukavia, ne ovat nopeita ja jäsenneltyjä ja niiden aikana on helppoa ohjailla hahmon kehitystä haluamaansa suuntaan. Jossain vaiheessa kuitenkin iskee päälle "eiköhän tämä ole nähty, nostetaan panoksia" -asenne, ja tuloksena on sitten kovan luokan mythos-saaga. Toiset eivät pidä, mutta mielestämme tämä on hyvä tapa mitä todennäköisimmin päättää yli kymmenvuotisten hahmojemme taival tyylikkäästi.
"I say to you againe, doe not call up Any that you can not put downe; by the Which I meane, Any that can in Turne call up somewhat against you, whereby your Powerfullest Devices may not be of use."
H.P. Lovecraft
Avatar
Luddiitti
 
Viestit: 216
Liittynyt: 24 Loka 2008, 19:44

ViestiKirjoittaja Kuusikeiju » 10 Marras 2008, 21:08

Me pelaamme 2000-luvun alkua. Hahmot ovat hyvin inhimillisiä ja mythoksen vaikutukset heidän elämälleen ovat merkittävässä roolissa. Kampanjan jatkuvuus on erittäin voimakasta ja taistelua on vähän -mikä johtuu nimenomaan tuosta hahmojen inhimillisyydestä. Kaikki hahmot eivät ole edes halunneet hankkia asetta huolimatta siitä, mitä ovat kokeneet.

Mysteerejä on paljon ja hommaan on kuulunut kärsivällinen suuren kuvion selvittäminen. Lisäksi hahmot salaavat toisiltaan järjestelmällisesti tietoa omien luonteidensa ja tilanteidensa takia. Esim. yksi hahmoista oli yh-äiti, jonka lapsessa oli jotain pielessä, mutta vaikka hahmo olikin muutoin fiksu, hän kieltäytyi hyväksymästä tai näkemästä poikansa eräitä ongelmia. Monella tapaa pelit muistuttavat addiktiivista tv-sarjaa: persoonalliset henkilöt, vahvaa dialogia, jännittäviä käänteitä ja saippuaoopperaa. Toisinaan nähdään myös jokin erikoistehostehirviö tai vieraillaan oudommalla kuvauspaikalla.

Yksi kampanjankaari päättyi juuri ja uusi on nousemassa. Samalla hahmojakin vaihtui, kun pöpilä kutsui.

Tuossa on kuva hahmoista:
http://www.roolipelit.net/mediashare/9k/zv4iw6o5l3nh1htdkvpy867f4zlo4f-org.jpg
Roudan maan toinen painos nyt ulkona. Myrrysmiehet kustantaa ja jälleenmyy.
Avatar
Kuusikeiju
 
Viestit: 418
Liittynyt: 11 Kesä 2004, 13:17

ViestiKirjoittaja jonir » 11 Maalis 2009, 15:58

Olen suunnittelemassa Trail-peliä joka olisi noin 2-3 pelikerran pituinen, ja se olisi mukava julkaista jossain.
Roolipelit.netillähän on seikkailuarkisto mutta mihin osoitteeseen valmiit seikkailut voi lähettää jotta ne pistetään sivuille? Onko sähköposti-osoitetta vai pitääkö lähettää yksityisviestiä?
Nörttiys suosii nörttiä!
Avatar
jonir
 
Viestit: 347
Liittynyt: 30 Maalis 2008, 19:25

ViestiKirjoittaja Thaumiel_Nerub » 12 Maalis 2009, 10:55

Artikkeleiden seikkailuihin sinun pitänee olla yhteydessä Adminiin, mutta tiedostoihin voit lisätä seikkailusi vaikka .txt formaatissa suoraan.
Avatar
Thaumiel_Nerub
Lich ruhtinas
Lich ruhtinas
 
Viestit: 4630
Liittynyt: 30 Tammi 2007, 15:38
Paikkakunta: Otamo

ViestiKirjoittaja Kuusikeiju » 12 Maalis 2009, 12:05

yllapito(miumau)roolipelit.net on se sähköpostiosoite, jonka kautta minä olen saanut nuo omat seikkailut julkaistua. Roolipelaaja-lehti on toinen paikka, jossa seikkailuja julkaistaan ihan painettuna, mutta siinä voi kynnys olla pikkuisen korkeammalla kuin nettisivustolla.
Roudan maan toinen painos nyt ulkona. Myrrysmiehet kustantaa ja jälleenmyy.
Avatar
Kuusikeiju
 
Viestit: 418
Liittynyt: 11 Kesä 2004, 13:17

ViestiKirjoittaja jonir » 12 Maalis 2009, 13:29

Ok,kiitoksia tiedoista.
Nörttiys suosii nörttiä!
Avatar
jonir
 
Viestit: 347
Liittynyt: 30 Maalis 2008, 19:25

ViestiKirjoittaja Miihkali » 18 Heinä 2011, 18:24

Itse tykkään skenaarioista, joissa tutkiminen esim. kirjastoissa paljastaa sekä oleellista tietoa, että lisäjuttuja. On mielenkiintoista, että jokin johtolanka voi viedä periaatteessa sivuraiteelle, jota ilmankin olisi sen "pääasian" voinut selvittää/ratkaista, mutta että sivuraide muodostaa vaikkapa oman pienen skenaarionsa. Ei mitään ratkaisevaa, mutta kuitenkin pieniä palasia siihen palapeliin, jota hahmot kasaavat.

Mälsimmiltä vaikuttavat jotkin vanhoista Maguksista lukemani seikkailut - on siellä hyviäkin, mutta hiekkalaatikkotyyppiset tuntuvat aivan karmeilta. En niitä ole pelannut (tai no, yhtä aloitimme mutta PJ osoittautui... hieman kyvyttömäksi) , mutta olen pari lukaissut. Jotenkin vain eivät sovi Cthulhuun, johon mielestäni kuuluu muotoutuva juoni. Ei siinä mitään jos seikkailu on vapaamuotoinen ja pelaajat luovat suurimman osan juonesta, mutta ei ole kovin Lovecraftmaista jos pelaajat vain heitetään johonkin paikkaan ja siellä sitten on joka puolella pieniä yliluonnollisuuksia jotka eivät edes liity toisiinsa. Tosi-Cthulhun maailmassahan sen yliluonnollisen pitäisi olla äärimmäisen harvinaista ja avatua hahmoille hitaasti koko kauhistuttavuudessaan. Sen sijaan että pelaajat menevät metsään ja kompastuva vuorotellen menninkäisiin ja syväläisiin.
Did you deem yourself strong, because you were able to twist the heads off civilized folk, poor weaklings with muscles like rotten string?
Avatar
Miihkali
 
Viestit: 592
Liittynyt: 05 Joulu 2010, 23:46

ViestiKirjoittaja Thaumiel_Nerub » 17 Marras 2011, 11:32

Viimeaikoina on kaksi oikeaa CoC peliä takana. Koska yksi pelaaja taisin keskittyä eniten siihen, miten hahmo kokee asiat. Toinen itse tehty seikkailu tarkemmalla fokuksella, toinen vapaampi hahmon kokemuksen tutkiminen.

Toisessa hahmo alkoi nähdä aaveita pikkuhiljaa. Ensin vain kiinnitin huomiota joihinkin persooniin kaupungilla ja pikkuhiljaa lisäsin tahtia niin, että muut eivät näitä huomanneet ja alkoi näkyä out of place porukkaa (wanha pukeutumistyyli). Hahmo alkoi myös saada näihin kontaktia. Jossain vaiheessa tarvittiin jo amatöörihaamuntutkijoita hahmon avuksi kun pelkäsi sekoavansa. Sitten hahmo joutui outoihin paikkoihin minä aikana hävisi. Ja mörkö alkoi seurata... Idea oli, että hahmo oli kuollut ennen pelin alkua, muttei sitä tiennyt. Eli siis kuoleman ja elävän rajamailla ja hiipui pois. Mörkö oli kuolema joka yritti saada omaansa houkuteltua nopeasti helvettiin/kadotukseen taivaan/rauhan sijaan.
Pitkälti peli meni sen mukaan mitä hahmo koki. Valmisteltu oli minimaaliset ideaa lukuunottamatta.

Toisessa luin kirjan hirviökuvauksia ja valitsin Mi-Got taustalle. Sen ympärille suunnittelin seikkailun. Biologi-hahmo ja muita tiedemiehiä kutsuttiin etelänmantereelle. Tutkimaan ja hakemaan löydetty artifakti. Oudon sammalen peittämä ruumis herää tukikohdassa henkiin, mutta silti vaikka uhkailemalla retkikunta lähetetään artifaktia hakemaan. Yöllisiä outoja valoilmiöitä ja katoamisia ja retkueen ufologi on innoissaan. Luokassa sammalta ja artifakti löytyy. Paluumatkalla Mi-Got hurjistuu ja tukikohdasta tulee taistelutanner. Hahmo selviää ja lopussa estää Mi-Goja houkuttelevan artifaktin kulkeutumisen sivistykseen... Vai estääkö?
Artifakti oli majakka mikä heidän resurssien mestassa.

PELAAJANI EI SAA LUKEA VIESTIN LOPPUA MUR!
Kolmas mikä ollut nyt vuoden suunnitteilla on 20-lukua. Ye booke of monsu esittelee sellaisen kuun tyylisen hirviön, mitä käytän. Hahmo tähtitieteisiin liittyvä ja kokeellinen prototyyppi kaukoputki löytää tämän uuden kuun joltain planeetalta. Koska prototyyppi ja outo npc proffa pomona ei saa huomiota oikealta tiedekunnalta. Muuta kun se kuu lähestyy ja lähestyy ja voi hyvä jumala sillä on silmä!
Normaalin elämän ja töiden teon pelaamiseen sekoittuu tämä löytö mikä toki on ammatin puolesta merkittävä löytö. Kunnes se alkaa vaikuttaa. Kun silmä näkyy hahmo alkaa nähdä unia ja outoja ilmiöitä. Ehkä ääniä päänsä sisältä (kuu on telepaatti ja haluaa hahmosta palvelijan sanoi virallinen kuva mitä tahansa). Tuleeko hahmosta lopunajan kuun palvoja? Kestääkö pää?
Tämä on oikea maailmanlopun seikkailu mistä ei voi selvitä. Tai aina tietty voi, mutta mahdollisuudet on se muurahaishahmo vastaan kaivinkone. Ja kun kukaan ei niitä höpinöitä usko. Ehkä valmiiksi hullu pomo vielä tekee itsemurhan ja jäljelle jää hahmo yksin... Kuun kanssa.
Idis on rakentaa toivoton kauhu hitaasti ja katsoa, miten pelaaja hahmonaan reagoi siihen, että peli on menetetty.
Avatar
Thaumiel_Nerub
Lich ruhtinas
Lich ruhtinas
 
Viestit: 4630
Liittynyt: 30 Tammi 2007, 15:38
Paikkakunta: Otamo

ViestiKirjoittaja Nuurori » 18 Marras 2011, 01:50

Aika siistiä (non)eksistentiaalista menoa tossa sun seikkailusuunnitelmassa. Kertakaikkiaan mahtavien kohtausten aineksia, fhtagn!
Avatar
Nuurori
Lich ruhtinas
Lich ruhtinas
 
Viestit: 1339
Liittynyt: 07 Loka 2009, 21:44

ViestiKirjoittaja Thaumiel_Nerub » 18 Marras 2011, 07:15

Cthulhu on siitä mainio peli, että siinä voi hyvällä omallatunnolla tehdä TPK seikkailun lopuksi ja seikkailu on silti onnistunut. Jos ajattelee fantasiasankareita niin TPK voi olla aika antikliimaksi. Se paha velho tai hirviö kuuluu tappaa. Cthulhussa mielestäni taas se juttu on se pelin kulku, mysteeri, kasvava kauhu ja niin edelleen. Lopun kliimaksina toimii yhtä lailla selviytyminen ja maailman pelastaminen (tai sen tuhon viivyttäminen) tai sen pahan salaisuuden selvittäminen ja hahmojen tuhoutuminen kuoleman tai hulluuden kautta.

Toki perus dekkari ja tutkimisseikkailu tai vaikka keskusteluun pohjautuva sukukokous kartanossa ilman sitä murhaajaa tai mysteeriä onnistuu yhtälailla.

Cthulhu kyllä taipuu aika moneksi.
Avatar
Thaumiel_Nerub
Lich ruhtinas
Lich ruhtinas
 
Viestit: 4630
Liittynyt: 30 Tammi 2007, 15:38
Paikkakunta: Otamo

Re: Mihin siun Cthulhu keskittyy?

ViestiKirjoittaja Adelbert » 14 Kesä 2012, 22:33

Minä vedin kampanjaa nimeltään Krusifiksut (Crucifixers). Siinä pelaajat pelasivat Vatikaanin salaisen palvelun agentteja nykymaailmassa. Mythoksen määrä vaihteli paljonkin, ja seikkailut olivat lyhyitä, kolme-neljätuntisia. Itselleni jäi eniten mieleen se, kun hahmot tajusivat sekaantuneensa Israelin maaperällä Mossadin salaisiin touhuihin (biologisen aseen kehittelyä). Heillä tuli kiire keskeyttää tehtävä ja häipyä maasta. Onneksi olivat törmänneet palestiinalaississeihin, jotka auttoivat heidät maan rajalle.

Hahmojen käytössä oleva teknologia oli mahdollisimman high tech (esimerkiksi satelliittipuhelimet, joilla pystyi soittamaan mistä vaan), mutta se ei kauheasti auttanut. Vatikaani oli todella vaikutusvaltainen ja rikas, sillä oli jopa omia satelliitteja.
Adelbert
 
Viestit: 24
Liittynyt: 17 Touko 2012, 20:21

Re: Mihin siun Cthulhu keskittyy?

ViestiKirjoittaja Miihkali » 17 Kesä 2012, 21:42

Adelbert kirjoitti:Minä vedin kampanjaa nimeltään Krusifiksut (Crucifixers). Siinä pelaajat pelasivat Vatikaanin salaisen palvelun agentteja nykymaailmassa.


Mainio idea. Itselläni on mielessä välkkynyt ajatus joukkiosta britticommandoja toisessa maailmansodassa, jotka saavat käskyn tutkia ja pysäyttää natsien superasehanke - tietenkin paljastuu, että hullujen mystikkojen päässä välkkyy ajatus Cthulhun herättämisestä ja valjastamisesta sotilaskäyttöön.
Did you deem yourself strong, because you were able to twist the heads off civilized folk, poor weaklings with muscles like rotten string?
Avatar
Miihkali
 
Viestit: 592
Liittynyt: 05 Joulu 2010, 23:46

Edellinen

Paluu Call of Cthulhu

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron
Fatal: Not able to open ./cache/data_global.php